RAJASALMEN sillan kupeessa pellolla maansiirtoajoneuvot hyörivät. Siinä syntyvät uuden Soukonlahden asuinalueen kadut, puistot ja tontit.
”Tästä tulee noin 1100 asukkaan alue”, kertoo Pirkkalan kunnan arkkitehti Santeri Kortelahti.
Vielä viime keväänä maisema oli koskematonta peltoa. Oheisen havainnekuvan mukaisessa kunnossa alue voi olla jo kuutisen vuoden kuluttua.
Niin, mitä Soukonlahdesta ajatellaan sadan vuoden kuluttua? Muistellaanko alueen historiaa nostalgisesti runoillen Soukonlahden asukasyhdistyksen satavuotisjuhlassa?
Pirkkalainen-lehden toimittaja Antti Jokinen eläytyi tilanteeseen tuolloin sadan vuoden kuluttua ja sepitti uutisen oheen Soukonlahdelle etupainoitteisesti oheisen ylvään kotiseutulaulun.
Lisää Soukonlahdesta Pirkkalaisessa ke 5.4. näköislehdessä tai printtinä.
Soukonlahti, kotiseutuin
Miss ´ aallot nuo hyrskyin lyö rantaan ain lahden, siel tuhansin tyrskyin sa kotimme näät.
Siel ´ rauhaisna raukee myös joki tuo rantaan, läpi Kyöstin se virtaa tuolt ´ Suupalta päin.
Ei konsaan oo miestä niin urheeta nähty kuin väki on Soukon,
tai neitoa ylväst ´ mi tornistaan katsoo ja tervehtää ylhäältä Nokiaan päin.
Jos kilpahan käyneet on naapurit Turrin, Killon - tai Pereenkin tuon, niin häviöön sortuneet
kaikki on kera katkeran valtavan kyynelten vuon.
On taru tää vanha, mi ajasta kertoo, kun syntymäs ´ vast oli kotimme tää.
Teki asemakaavan joku ammoinen appo. On massat ja muut, silti kukkivi puut.
Ei melua, huolta oo Soukossa nähty vaik pendelöi joukot ohi, Mansea päin.
Nuo sulkee pois muuri laidalla tontin, kun soutelen hiljalleen kotihin näin.
Aurinkoin iltaan joskus kun painuu saan ylpeenä laulaa ma lauluni tään.
Oon iloinen poika Pirkkalan suuren ja iloisna Soukon ma rannoille jään.
Sanat: Antti Jokinen
