LIIKUNNAN iloa. Sitä nähtiin kosolti, kun Pirkkalan ja lähiseudun urheiluseurat ja liikunnan järjestäjät viettivät Unelmien liikuntapäivää Keskuskentällä.
”Tällaista pitäisi olla meillä Vihdissäkin”, ihasteli paikalle kutsuttu uinnin olympiahopean, viisi maailmanmestaruutta ja paljon muuta voittanut Jani Sievinen.
Sen sijaan omalla uralla liikunnan iloa olisi voinut olla enemmän, mies pohti urheilua ja elämää syvemmin.
”Valmentautumiseni oli totalitaarista jo pikkulapsesta. Vasta uran päätyttyä olen voinut tarkastella sitä objektiivisin silmin. Sekä isä että minä teimme virheitä, Sievinen miettii valmennussuhdetta isänsä Esa Sievisen kanssa.
”Nyt voin sanoa, että toteutin kouluajoista lähtien isäni intohimoja. Ei urheilu saa niin mennä”, Sievinen lataa.
”Tätä olen pohtinut ja koettanut ottaa opiksi, kun sain omia lapsia. Haluan, että he urheilevat ilon kautta.”
”Se isäni ja minun valmentautuminen toki kuului 80-luvulla ajan henkeen”, nyt 48-vuotias Sievinen miettii.
URALLA oli tietenkin paljon hienoja hetkiä ja menestystä ja oma tahto voittaa siivitti tekemistä miehen vartuttua. Jäähyväiset uinnille koti-EM-kisoissa 2006 olivat tunteikkaat.
Tuo kaikki vaati kuitenkin veronsa, selvisi jälkeenpäin. Normaalin elämän aloitus oli vaikeaa Sieviselle.
”Iski tyhjyys, jota voisi kutsua jonkinlaiseksi masennukseksi”, Sievinen sanoo.
Pirkkalassa entinen mestariuimari vaikutti nyt itsensä löytäneeltä ja iloiselta.
”Teen töitä kahdeksasluokkalaisten erityisluokanopettajana ja haaveilen alan tutkinnon suorittamisesta. Uinti kuuluu arkeeni lähinnä niin, että valmennan triathlonisteja ja selostan Eurosportilla. Seuraan lajia tarkasti, mutta en itse ui.”
Lue Pirkkalaisesta 18.5., mitkä kaksi asiaa pitävät Sievisen mukaan ihmisen elämän raiteilla.
