PIRKKALALAINEN Raine Selkilä, 15, on harrastanut piirtämistä kuuden vanhasta asti.
Vuosien aikana kotona piirtäminen on jäänyt vähemmälle, ja harrastus on keskittynyt kursseille ja koulun kuvataiteen tunneille.
”Piirtäminen on minulle enemmänkin kivaa tekemistä kuin tavoitteellista”, Selkilä sanoo.
”Kivaa tekemistä” oli edessä aikamoisen suururakan verran, kun Selkilä osallistui Suupanniityn koulun valinnaiskurssille, jonka tavoitteena oli tehdä kokonainen sarjakuvalehti.
Seitsemännen ja yhdeksännen luokan oppilaiden tekemä, kuvataiteen opettajien ohjauksessa syntynyt lehti valmistui tänä keväänä, kuukausien työn jälkeen.
OPPILAAT saivat vapaat kädet sarjakuviensa tyylin, tekniikan ja tarinan kanssa. Ainoa vaatimus oli, että sarjakuvien täytyi liittyä jollakin tapaa 100-vuotiaaseen Pirkkalaan.
Selkilä lähestyi aihetta historian kautta. Hänen tiheätunnelmaisessa Birckala-sarjakuvassa Pyhäjärven rannalla sijaitsevan pienen kylän asukkaat ovat joutua pulaan, kun pelottava joukko saapuu perimään velkoja.
Velat saadaan kuitenkin kuitattua, kun perijöille lahjoitetaan uusi kilpi – kilpi, jonka kuvio ja väritys muistuttavat Pirkkalan vaakunaa...
Inspiraatiota teoksiinsa koululaiset kävivät ammentamassa muinaisaikayhdistyksen oppaan johdatuksella Reipin alueella. Rakenteilla olevasta muinaiskylästä Selkilä otti mallia siihen, miltä entisajan kasvimaan aita voisi näyttää.
Viiden sivun pituinen sarjakuva valmistui pitkälti koulun kuvataiteen tuntien aikana. Suunnittelusta viimeistelyyn meni Selkilän laskujen mukaan lähemmäs 60 tuntia marraskuun ja helmikuun välisenä aikana. Selkilä luonnosteli sivut lyijykynällä ja tussasi sen eri paksuisilla tusseilla.
”Halusin tehdä mustavalkoisen sarjakuvan, missä olisi kuitenkin tyyliä ja iskevyyttä. Tusseilla sain aikaan mukavan terävän näköistä viivaa”, Selkilä kertoo.
Sarjakuvan parissa työskentely sai Selkilän pohtimaan siinä sivussa Pirkkalan pitkää historiaa.
”Siinä alkoi miettiä, kuinka paljon Pirkkala on muuttunut 100 vuoden aikana. Suuppakin on kasvanut aika paljon.”
SUUPANNIITYN koulun sarjakuvalehti on jokseenkin harvinaista herkkua. Sitä painettiin viitisensataa kappaletta.
Osa lehdistä on jaettu oppilaille, ja osa oli myynnissä koulun kevätiltamissa.
Rahat iltamissa myydyistä lehdistä ohjattiin koulun stipendirahastoon.
